Äänimaailma

Musiikin lisäksi elokuvan muullakin äänimaailmalla on tärkeä rooli elokuvan kerronnassa, sillä taustaäänetkin synnyttävät vaikutelmia ja luovat odotuksia. Monesti kuva vie kuitenkin mukanaan niin, ettei elokuvan ääniin tule kiinnittäneeksi huomiota.

Puhe, näyttelijöiden lausumat vuorosanat, kuljettaa elokuvan juonta ja kertoo katsojalle henkilöiden välisistä suhteista. Myös henkilöhahmojen äänenkäytöllä voidaan luoda ja vahvistaa mielikuvia.

Äänillä voidaan pyrkiä luomaan todentuntuista vaikutelmaa, toisinaan taas vaikkapa omituiset ja liioitellut äänet voivat olla osa elokuvan omaa tyyliä, kuten elokuvassa Risto Räppääjä. Ohjaaja Mari Rantasila on kertonut halunneensa elokuvaan sarjakuvamaisen äänimaailman.

Katso näyte (Risto Räppääjä)

Millainen on sarjakuvamainen äänimaailma?
Miltä se elokuvassa kuulostaa?
Piirtäkää näytteen pohjalta kolmen-neljän ruudun sarjakuva. Merkitkää siihen ääniä sarjakuvalle tyypillisellä tavalla. Pohtikaa miten äänet vaikuttavat esim. koomisen vaikutelman syntymiseen.

Katso näyte (Pelikaanimies)

Millaisia tehosteääniä kohtauksessa on käytetty? Millaisia mielikuvia ne synnyttävät?
Miten tämä kohtaus eroaa Kuvakulmat-kohdassa esitellystä Pelikaanimiehen näytteestä?
Mitä tarinan kannalta tärkeää on tapahtunut tällä välin?
Entä miten tämä tulee esiin kohtausten kerronnassa?

Katso näyte (Vain laulajapoikia)
Ohjaus Ossi Elstelä (1951)

Joskus ristiriitaiset äänet luovat koomisia tilanteita elokuvaan.
Katso yllä oleva näyte ja mieti muita tilanteita, joissa ääni on ristiriidassa kuvan kanssa.
Onko ristiriita näiden välillä aina hauskaa? Missä tapauksissa se voisi olla pelottavaa?