Esimerkkiteoksia ja niihin liittyviä tehtäviä

Kokeellisen elokuvan ja videotaiteen osion on tuottanut AV-Arkki, suomalaisen mediataiteen levityskeskus. Lue lisää www.av-arkki.fi/fi/.
Alla olevat elokuvat ovat sallittuja kaiken ikäisille.

Eino Ruutsalo: Kineettisiä kuvia (1962, kesto 4’56”) S

Eino Ruutsalon Kineettisiä kuvia on suoraan filmille piirretty ja raaputettu elokuva. Kineettinen tarkoittaa liikettä koskevaa. Ruutsalo myös maalasi, syövytti ja kirjoitti vanhalla kirjoituskoneella filmille.

1) Millainen tunnelma teoksessa on? Mitä ajatuksia ja tunteita se herättää sinussa? Mitä teos mielestäsi kuvaa? Pohtikaa Otto Donnerin musiikkia teoksessa. Miten musiikki vaikuttaa teoksen tunnelmaan ja millaisia mielikuvia se herättää?

2) Laittakaa Kineettisiä kuvia -teoksen äänet pois päältä. Valitkaa erilaisia musiikkeja ja katsokaa teos niiden kanssa. Kannattaa valita erityisesti instrumentaalikappaleita. Miten uusi musiikki vaikuttaa tunnelmaan? Entä jos teoksen ääninauha olisikin dialogi eli vuoropuhelu, millainen se olisi? Kirjoita ja äänitä oma vuoropuhelu ja katso teos sen kanssa!

Pasi Sleeping Myllymäki: Forssa-ilmiö (1982, kesto 1’24”) S

Pasi Sleeping Myllymäki oli 1970-80 luvuilla toiminut kaitafilmikapinallinen. Myllymäki pyrki teoksissaan rikkomaan perinteisen kaitafilmaamisen kankeutta ja sääntöjä. Hän toimitti punk-henkistä kaitafilmifanzineä nimeltä Maanalainen Kaitaelokuva, jota julkaistiin kolmessa eri muodossa: lehtenä, kaitafilminä ja c-kasettina.

1) Miten Myllymäki on tehnyt elokuvan trikin eli saanut muut ihmiset liikkumaan takaperin ja päähenkilön etuperin? Mitä hauskoja yksityiskohtia poimitte teoksesta?

2) Tehkää omia trikkivideoita! Takaperin käännettynä ihmisen saa hyppäämään näppärästi ja korkealle. Editoimalla eli leikkaamalla voi laittaa esineen katomaan. Animoimalla saa liikkumaan sellaisia asioita, jotka eivät oikeasti liiku. Kokeilkaa ja ideoikaa!

Liisa Lounila: Popcorn (2001, kesto 4’24”) S

Liisa Lounilan Popcorn on kuvattu usealla neulanreikäkameralla, jotka on asetettu vierekkäin esitetyn tapahtuman ympärille ja laukaistu samaan aikaan. Otetut valokuvat on editoitu yhteen, mikä synnyttää tunteen kamera-ajosta ja “paikalleen jäätyneistä ihmisistä”.

1) Mitä Popcorn-teoksessa tapahtuu? Katsokaa teos tarkkaan ja pohtikaa mitä eri henkilöt ovat tehneet ennen teoksen hetkeä ja mitä he tekevät sen jälkeen.

2) Miten käytetty kameratekniikka vaikuttaa teoksen sisältöön?

3) Tutustukaa kameran toimintaperiaatteeseen ja optiikkaan tekemällä oma neulanreikäkamera tai rakentamalla Camera Obscura. Camera Obscura on kuin huoneen kokoinen neulanreikäkamera, jossa täysin pimeään huoneeseen lasketaan valoa ainoastaan yhdestä pienestä ikkunan raosta, jolloin ulkopuolella oleva näkymä heijastuu vastakkaiselle seinälle. Ohjeita molempien rakentamiseen löytyy helposti internetistä hakemalla.

Timo Wright & Matti Niinimäki: Race Code (2012, dokumentaation kesto 0’59”) S

Timo Wrightin ja Matti Niinimäen Race Code on interaktiivinen installaatio. Installaatioiksi kutsutaan teoksia, joihin liittyy videonäytön tai projisoinnin lisäksi myös muita rakenteita, esineitä tai lavasteita. Kahden tai useamman näytön teoksia kutsutaan monikanavaisiksi. Interaktiivissa teoksissa kokija pääsee vaikuttamaan teokseen.

Race Code tutkii suhdettamme itseemme sekä asemaamme yhteisössämme. Kävijä astuu näyttelytilaan, joka on projisoitu täyteen edellisten näyttelykävijöiden naamakuvia. The Race Code-ohjelma ottaa kävijästä kuvan ja laskee kasvonpiirteiden perusteella kuuluuko kuvattu ”matalampaan” vai ”korkeampaan” rotuun, ja sen mukaan sijoittaa kasvokuvan muiden joukkoon. Todellisuudessa säännöt, joiden mukaan ohjelma arvioi kasvonpiirteitä, eivät liity millään tavalla rotuun. Katsoja ei kuitenkaan tiedä tätä ja joutuu miettimään omaa sijoittumistaan muiden joukkoon tietämättä, että se on satunnainen.

1) Katsokaa dokumentaatio teoksesta Race Code. Mikä tekee teoksesta interaktiivisen installaation? Miten katsojan mahdollisuus osallistua teokseen vaikuttaa kokemukseen? Millaisia ajatuksia teos herättää katsojassa?

2) Suunnitelkaa oma interaktiivinen installaatio. Suunnitelkaa teoksen näytöt ja interaktiiviset laitteet rakentamalla ne pahvista ja/tai piirtämällä ne paperille (paper based prototyping). Pohtikaa interaktiivisen installaationne käyttäjäkokemusta. Miten asiat toimivat ja miksi ne kannattaa toteuttaa niin? Voisiko jonkun asian mahdollisesti tehdä paremmin suhteessa teoksen sisältöön tai teemaan?

Eeva-Mari Haikala: Tableux Vivants (2006, kesto 3’19”) S

Eeva-Mari Haikalan Tableaux Vivants on kaitafilmille kuvattu performanssien sarja, joissa kaikissa nainen asettuu osaksi kuvan asetelmaa. Tableaux vivant eli elävä taulu on vanha teatteria ja maalausta sekoittava esiintymisen muoto, jossa rakennetaan lavastettu kohtaus. Näyttelijät aseuttuvat ja “jähmettyvät” asentoon ja ovat hiljaa. Tableaux vivant -esityksiä tehtiin jo ennen valokuvan tai elokuvan keksimistä. Haikalan Tableaux Vivants koostuu kahdestatoista kaitafilmille kuvatusta “taulusta”, joista tässä on esillä kolme.

1) Katsokaa Eeva-Mari Haikalan Tableaux Vivants. Tehkää tarkkoja havaintoja! Miten elävä maalaus eroaa valokuvasta? Mitä sellaista tietoa se välittää katsojalle, mitä valokuva ei välitä?

2) Tehkää oma Tableaux Vivant -video esimerkiksi tunnetun maalauksen tai vaikka lehtikuvan perusteella. Nauhoittakaa videon alkuun kuvaan asettuminen. Kiinnittäkää erityistä huomiota ilmeisiin ja asentoihin. Kuvaaja voi asetella ja ohjata esiintyjiä!