Kokeellinen elokuva ja videotaide

Kokeellista elokuvaa on kaikki liikkuva kuva, jota tuotetaan tai esitetään totutuista ja perinteisistä tavoista poiketen. Kokeellinen elokuva ei ole välttämättä sidottu mihinkään elokuvakerronnan perinteisiin (esimerkiksi dokumenttielokuva, draama, lyhytelokuva) tai tapoihin tehdä elokuvaa, vaan pyrkii ensisijaisesti kyseenalaistamaan ja etsimään erilaisia tapoja. Sille on myös tyypillistä omaehtoisuus ja ei-kaupallisuus.

Kokeelliset elokuvan ja videotaiteen teokset ovat usein yhden tekijän tai pienen työryhmän tuottamia. Myös isompien budjettien ja tuotantoryhmien teokset ovat mahdollisia. Audiovisuaalisen taiteen kenttä laajenee koko ajan verkkojakelun ja digitaalisten tuotantovälineiden myötä. Tämän vuoksi elokuvan ja mediataiteen välillä ei aina ole selkeää rajaa.


Risto-Pekka Blom: Teemapuisto (2015).

Kokeellisen elokuvan tekijät eivät Suomessa useinkaan ole elokuva-alan koulutuksen saaneita tekijöitä vaan he tulevat muiden visuaalisten taiteenalojen parista. Kokeellisen elokuvan kentässä videotaide kiinnittyy nimensä mukaisesti ensisijaisesti nykytaiteeseen elokuvan sijaan. Videotaide on kokeellisen elokuvan muoto, joka syntyi videolaitteiden tultua markkinoille 1960-luvulla.

Nykyisin videotaide on osa mediataiteen kenttää, jossa eri mediat eli viestintävälineet ovat keskeisessä roolissa. Mediataiteen kenttä kehittyy ja muuttuu yhdessä teknologian kehittyessä. Mediataide usein peilaa ja kritisoi ympäröivää mediaympäristöä ja sen ilmiöitä eri mediateknologioiden avulla.

Kokeellisessa elokuvassa ja videotaiteessa yhdistyvät sekä elokuvan että taiteen traditiot ja käytännöt. Esityspaikkana onkin yleisimmin taidegalleria tai taidemuseo, mutta teoksia voidaan myös nähdä elokuvateattereissa, festivaaleilla, televisiossa, julkisissa tiloissa tai internetissä. Kokeellisia elokuvia ja videotaidetta voidaan esittää myös installaatiomuodossa: teoksia voidaan esimerkiksi heijastaa lattiaan, kattoon, esineisiin, veistoksiin tai jopa esittää keinotodellisuuslasien (virtual reality) kautta. Teoksiin voi liittyä elävän kuvan lisäksi myös muita esineitä, lavasteita tai esitys.

Kokeellisen elokuvan vaikutteita voidaan nähdä perinteisissä teatterielokuvissa, musiikkivideoissa ja mainoksissa. Monet kokeellisen elokuvan ja videotaiteen tekijät ovat tehneet myös perinteisempiä teatterielokuvia. Yhä useammat elokuvafestivaalit ovat alkaneet esittää media- ja videotaidetta osana ohjelmistoaan. Tampereen lyhytelokuvafestivaalin alle 30-minuuttisten lyhytelokuvien sarjan voitti vuonna 2015 Risto-Pekka Blom kokeellisella teoksellaan Teemapuisto.

Suomalaisen media- ja videotaiteen merkittävimpiä järjestöjä ovat vuonna 1989 toimintansa aloittanut suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki ja vuonna 1987 perustettu etujärjestö MUU ry.