Varhaisen elokuvan dokumentaarisuus

Ranskalaiset veljekset Louis ja Auguste Lumière ovat tärkeitä myös dokumenttielokuvan mahdollistajina ja tekijöinä. Lumièren veljesten varhaisessa ohjelmistossa oli runsaasti lyhyitä, noin minuutin mittaisia otoksia. Näytös koostui monista elokuvista, joista osa oli nykykatsannossa dokumentaarisia. Niitä levitettiin koko maailmaan elokuvat listanneiden katalogien avulla.

Esimerkiksi Työläiset lähtevät tehtaasta oli kuvattu veljesten isän omistamalla tehtaalla Lyonissa. Sekin nähtiin osana ensimmäistä Helsingissä esitettyä elokuvanäytöstä 28.6.1896. Aikaa Pariisin näytöksestä oli kulunut tällöin aika tarkkaan puoli vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin kuvauksia suoritettiin eri puolella maailmaa.

Ennen kiinteitä elokuvateattereita eläviä kuvia esitettiin kiertueilla. Elokuvanäytöksen koosti lyhyistä filmeistä operatööri, joka myös käytti projektoria. Näytöksessä saattoi olla kinokertoja, joka selvitti elokuvan kulkua yleisölle. Elävien kuvien kerrontaan tottumattomat katsojat tarvitsivat opastusta ymmärtääkseen elokuvien sanoman.

Lumièren veljesten rakentama laite, kinematografi, oli sekä elokuvaprojektori että elokuvakamera. Niinpä kiertueiden pitäjät saattoivat kuvata esityspaikkakunnalla itse, kehittää filmin ja sitten esittää se saman tien.

Ensimmäiset tunnetut elokuvat Suomessa olivat tällaisia. Helsingin Siltasaaressa lyhyen aikaa toiminut American Bioscope kuvasi, valmisti ja esitti vuoden 1904 joulukuussa elokuvat Uutta Helsingissä. Nikolainkadun koulun koulunuorisoa välitunnilla ja toisenkin, nimeltään Paikalliskuvia Helsingistä. Sen osille oli annettu nimiä "Suomalaisen Normaalilyseon oppilaita", "Nikolainkadun kansakoulun oppilaita" sekä "Elämää Esplanaadikadulla".

Nimistä voi päätellä paljon. Uutta Helsingissä tuo mieleen journalistisen tuotteen. Dokumenttielokuvan genre eli lajityyppi, joka muotoutuu omakseen vasta 1910-luvulla, sai nimekseen uutiskatsaus.

Toisen kuvan otsikko oli Paikalliskuvia Helsingistä. Paikalliskuva oli yleinen lajityypin nimi tuolloin Saksassa. Toinen maailmalla yleistynyt lajinimi oli luontokuva. Siihen lukeutuivat myös esimerkiksi kaupunkia esittelevät filmit. Teollisuusfilmi on lajityyppinä mainittu ensi kertaa Suomessa vuonna 1913 sensuurihakemuksen yhteydessä. Vuosina 1911–1918 Suomessa esitetyt elokuvat sensuroitiin paikallisesti, paikkakunta kerrallaan. Valtaa käytti poliisi, joskus apunaan paikkakunnan sivistyneistöä, esimerkiksi opettajia. Kun ikärajoja otettiin 1910-luvun lopulla käyttöön, lapsiksi katsottiin Suomessa alle 16-vuotiaat.

Vanhimmat säilyneet elokuvat valmisti Atelier Apollo. Valokuvasta elokuvaan laajentaneen yhtiön omisti alun perin oululainen insinööri Karl Erik Ståhlberg, tulevan presidentti K. J. Ståhlbergin serkku.

Elokuvaoppia Ståhlberg sai Pariisista, jossa filmi laboroitiin ennen kuin tarpeellinen tekniikka saatiin Suomeen. Apollo palkkasi ruotsalaisen Frans Engströmin koulimaan uusia elokuvaajia ja esittäjiä eli operatöörejä, tunnetuimpana Oscar Lindelöf.