Lännenelokuva

Westernin eli lännenelokuvan teemat liittyvät Yhdysvaltojen rajaseutujen asuttamiseen 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja keskeiset jännitteet syntyvät villin ja säännöistä vapaan läntisen erämaan ja idästä tulevan sivilisaation, lain ja järjestyksen välille. Westernin keskushahmo on usein yksinäinen asesankari tai karjapaimen, ja muuhun vakiogalleriaan kuuluvat rosvokoplat, sheriffit, intiaanit, saluunanpitäjät, karjaparonit ja opettajattaret.

Westernin tapahtumaympäristöä ovat autiomaat, vuoristot, metsät ja nopeasti kauas toisistaan nousseet pikkukaupungit, vakiokuvastoa taas hevoset, revolverit, lierihatut ja sulkapäähineet. Erimielisyydet ratkotaan usein aseilla tai nyrkeillä, ja moni western huipentuu revolvereilla käytävään kaksintaisteluun.

Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957)

Westernejä tehtiin jo mykän elokuvan aikakaudella, ja lajin kulta-aikaa kesti aina 1960-luvulle. Tuona aikana suuret Hollywood-yhtiöt ja John Fordin kaltaiset tunnetut ohjaajat valmistivat korkean profiilin westernejä, ja toisaalta western kuului B-budjetin halpatuotantojen kivijalkoihin.

1960-luvulla westernejä tehtiin myös monessa Euroopan maassa – maailmanmaineeseen nousivat italialaiset ”spagetti-westernit”, esimerkiksi Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat (1966), jotka jopa merkittävästi uudistivat tätä lajityyppiä.

Hollywoodissa tuotannon painopiste alkoi siirtyä televisioon, ja viime vuosikymmeninä westernejä on tehty vain satunnaisesti – monet niistä tuttujen teemojen uudelleentulkintoja kuten Coenin veljesten Kova kuin kivi, 2010, ja Quentin Tarantinon Django Unchained, 2012. Tutuista aiheista huolimatta western on kokenut myös merkittäviä muutoksia: esimerkiksi intiaaneja on pyritty kuvaamaan aiempaa tasapuolisemmin ja asiallisemmin (Kevin Costnerin Tanssii susien kanssa, 1990).

Pohdi, millä tavalla muutokset yhteiskunnallisissa arvoissa ja uskomuksissa näkyvät elokuvagenrejen kehityksessä (esim. Hollywoodin tavassa kuvata vähemmistöjä).