Lumikuningatar

Ohjaaja Päivi Hartzellin elokuva Lumikuningatar (1986) on osa elävää suomalaista elokuvahistoriaa. H. C. Andersenin satuun (1845) pohjautuva fantasia on lunastanut paikkansa kotimaisen lastenelokuvan klassikkona. Oscar-ehdokkuuden saanut elokuva on oman aikansa teos, mutta universaalina kehityskertomuksena se on sanomaltaan aina ajankohtainen. Elokuvateatterissa se on myös sukupolvia yhdistävä elokuvakokemus.

Lumikuningattaresta esitettiin restauroitu Suomi 100 -vuoden juhlakopio tuoreeltaan Elokuvapolulla ja Elokuvaviikkoon lokakuussa 2017 osallistuneissa teattereissa. Myös muina aikoina elokuvaa on saatavissa elokuvateatteriin Neofilmi Oy:n kautta.

Lumikuningatarta voi lähestyä monesta eri näkökulmasta ja eri oppiaineessa. Äidinkielen lisäksi sitä voi käsitellä esimerkiksi kuvataiteen ja musiikin tunneilla. Satuelokuvana sitä voi tarkastella ihmesadun tai sankarin matkan kautta. Sitä voi peilata sadulle tyypillisen narratiivin kautta, jossa sankari kulkee ”läpi punaisen portin ja vihreän metsän” pelastamaan prinssin tai prinsessan, eli vaiheiden ja vaikeuksien kautta kohti palkintoa ja opetusta. Myös väreillä on elokuvassa vahva symbolinen merkitys.

Tutustu Lumikuningattaren kerrontaan
Elokuvapolun näytteiden avulla:
Draaman kaari: johdanto
Lajityyppi ja odotukset
Äänimaailma
Lavastus ja kuvauspaikat
Henkilöhahmot

Koulukinon toiminnallisia tehtäviä löydät tästä linkistä.

Tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja: Päivi Hartzell / Hans Christian Andersenin sadusta ”Snedronningen” (1845) / Dialogi: Jukka Kemppinen, Juha Siltanen / Kuvaus: Henrik Paersch / Lavastus: Reija Hirvikoski / Naamiointi: Helena Lindgren / Musiikki: Jukka Linkola.Pääosissa: Satu Silvo (Lumikuningatar), Outi Vainionkulma (Kerttu), Sebastian Kaatrasalo (Kai), Tuula Nyman (noita), Esko Hukkanen (Harri), Pirjo Bergström (mielitietty), Juulia Ukkonen (prinsessa), Paavo Westerberg (prinssi), Saara Pakkasvirta (rosvoakka), Ismo Alanko, Markku Huhtamo, Antti Litja, Esko Varonen (rosvoveljet), Marja Pyykkö (rosvotyttö), Elina Salo (velho).