Komedian kulta-aika

Hollywoodin koomikkokeskeinen komedia ei keskittynyt kerrontaan kuten muu klassinen elokuva. Se poikkesi valtavirran fiktioelokuvasta siinä, että kerronnan keskiössä oli koomikon esitys, performanssi.

Komedia haki 1910–1920-luvulla vielä uriaan. Osittain koomikkokeskeisyyden takia se muotoutui lajityypiksi hitaammin kuin muu Hollywood-elokuva. Kun pitkä näytelmäelokuva oli jo tavoittanut vallitsevan aseman elokuvatuotannossa, oli komedia edelleen rajoittunut lyhyeen muotoonsa eli 10–20 minuuttiin. Lyhyen keston taustalla oli varietee-esityksen pituus, ja sitä pidettiin pitkään komedian ainoana mahdollisena esitysmuotona.

Elokuvateollisuuden noustessa Los Angelesissa 1910-luvun alussa, oli kilpailu  kovaa ja yrittäjiä paljon. Vain persoonallisimmat esiintyjät erottuivat massasta. Yksi heistä oli Charles Chaplin, mykkäelokuvan pioneeri, josta tuli ensimmäinen globaali filmitähti ja aikanaan  myös 1900-luvun tunnetuin ihminen.

Vähitellen komedia-tuotannossa päästiin pitempiin elokuviin, pioneereina 1920-luvun suosituimmat koomikot Chaplin, Buster Keaton ja Harold Lloyd. Koomikkokeskeiset pitkät komediat olivat sekoitus gageihin perustuvaa slapstick-komediaa ja kerronnallisia elementtejä.

Slapstick ja gagit

Visuaaliset elokuvavitsit eli gagit, olivat varhaisen komediakerronnan, erityisesti farssikomedian perusta. Parhaimmillaan valkokankaalla nähtiin silkkaa gagivyörytystä. Gagit kasvoivat anarkiasta, poikamaisesta kapinoinnista auktoriteetteja ja omaisuutta kohtaan. Slapstick-komedioiksi

kutsutut farssit juontavat nimensä lavakoomikoiden käyttämistä, kovaäänisesti paukahtavista kepeistä, joilla temppuja tehostettiin.

Varhaisen elokuvan näyttelijöiltä vaadittiin fyysistä taitoa ja temppujen tarkkaa valmistelua ja harjoittelua. Kuten mykkäelokuvan hurjat temput eli stuntit, oli myös sen väkivalta aina koreografian tavoin huolellisesti valmisteltua. Hyvin ajoitettu potku takalistoon ja vastaanottajan liioiteltu

hypähdys potkun seurauksena jaksavat yhä naurattaa Chaplinin tuotannossa. Chaplin on maininnut, että hänen elokuvissaan ”yhtäkään näyttelijää ei vahingoitettu kuvauksissa”.