Erikoistehosteet ja trikit

Elokuva on väline, joka tekee mahdottoman mahdolliseksi. Elokuvan taikaa luodaan erilaisilla kuvallisilla kikoilla ja erikoistehosteilla. Osa elokuvallisista trikeistä tehdään jo kuvaustilanteessa (pienoismallit, taustaprojisoinnit, taustamaalaukset jne.), osa taas laboratoriossa (päällekkäisvalotukset jne.). Nykyisin trikit ja efektit luodaan usein tietokoneella. Ohessa on kolme näytettä, joissa on käytetty erilaisia trikkikuvauksen keinoja. Katso näytteet ja koeta miettiä, miten ne on toteutettu. Sivun alalaidassa kerrotaan trikkien toteutuksesta.

Katso näyte (Nummisuutarit)
Erkki Karu: Nummisuutarit (1923)
Katso näyte (Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä)
Katso näyte (Tyttö kuunsillalta)
Matti Kassila: Tyttö kuunsillalta (1953)

Nummisuutarit
Kuvan vaakatasoinen heiluminen saatiin aikaiseksi yksinkertaisesti heiluttamalla kameraa pitkittäisakselinsa ympäri. Ylhäältä kuvattu pyörivä liike toteutettiin siten, että kuvaaja ja kamera nostettiin suuressa puulaatikossa köydellä puunoksalle. Köysi jännitettiin sitten kierteelle ja päästettiin irti, kun kuvaus alkoi. Temppu oli erityisen vaativa, koska mykkäkauden kamera oli käsikäyttöinen, eli kuvaaja joutui kuvauksen ajan veivaamaan filmiä tasaisesti kammella.

Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä
Kerrostalon seinä on lavaste, joka on rakennettu studioon vaakatasossa, ja taustalla on taivasfondi. Pätkä siis ”kiipeää” ränniä pitkin ryömimällä studion lattialla, ja kamera kuvaa vaaka-asennosta hänen kiipeämistään.

Tyttö kuunsillalta
Kuvaustilanteessa peitettiin vuoron perään puolet kuvasta mustalla maskilla, eli samasta kuvanegatiivista valotettiin ensin toinen ja sitten toinen puoli. Ensin kuvattiin Joel Rinnettä siten, että Ansa Ikonen puhui samanaikaisesti omat repliikkinsä äänittämöstä. Sitten kuvattiin Ikosta siten, että hän kuuli Rinteen repliikit ääninauhalta. Siten molemmat saatiin keskustelujen ajaksi samaan kaksoisvalotettuun kuvaan, ja kohtauksiin syntyi oikean puhelinkeskustelun sävy.