Kuvakoot ja kameran liikkeet

Kameratyö on merkittävimpiä elokuvakerronnan keinoja: miten kukin otos rajataan, miten kamera liikkuu ja miten henkilöt liikkuvat kuvassa.

Yleensä rajaukset jaetaan kahdeksanportaisen asteikon mukaan, mutta käytännössä mikä tahansa rajaus suuren yleiskuvan ja erikoislähikuvan välillä on mahdollinen. Otoksen rajaus suunnitellaan etukäteen niin lavastuksen kuin näyttelijätyön osalta.

Kuvakoon vaihtelu ohjaa huomioitamme, painottaa asioita ja elävöittää kerrontaa. Esimerkiksi lähikuvalla voidaan tuoda esiin henkilön ilmeitä, mikä auttaa eläytymään henkilön kokemuksiin. Yleiskuvalla puolestaan esitellään kohtauksen tapahtumapaikkaa tai suuria ihmisjoukkoja. Jos kohtaus alkaa yleiskuvalla puhutaan esittelykuvasta.

Se, mitä kuvassa kulloinkin nähdään ja mitä siinä ei nähdä, ohjaa tarinan seuraamista. Joskus jännitystä pidetään yllä siten, että tilanteen kannalta tärkeää asiaa ei ihan heti näytetäkään.

Kameran liikkeet voivat toimia vaikuttavina tehokeinoina. Erityisen mahtavia ovat nosturin eli kurjen avulla toteutettavat kameran kohoamiset korkealla tapahtumapaikan ylle.

 

Katso näyte (Komisario Palmun erehdys)
Katso näyte (Komisario Palmun erehdys)
Katso näyte (Aktivistit)
Risto Orko: Aktivistit (1939)
Katso näyte (Loviisa)

Mitä kuvakokoja näissä näytteissä on käytetty ja miksi? 
Miten kamera liikkuu näissä näytteissä ja miksi? 
Mitä ensimmäisessä Palmu-esimerkissä näytetään, mitä jätetään näyttämättä ja miksi?