Lavastus ja kuvauspaikat

Lavastuksen ja kuvauspaikkojen perusteella katsoja hahmottaa elokuvan aikaa, paikkaa, tunnelmaa ja lajityyppiä. Maisema tai rakennettu tila voi myös ilmentää henkilöiden ajatuksia ja tunteita.

Elokuvia lavastetaan studioilla tai sitten kuvataan todellisilla paikoilla – mikä sekin edellyttää useimmiten ainakin jonkinasteista lavastamista. Kun kuvataan todellisilla paikoilla, tuo paikka saattaa esittää itseään jossakin historiansa vaiheessa – tai sitten jotakin aivan muuta paikkaa. Esimerkiksi Helsinki sai usein esittää Leningradia (nyk. Pietari) tai Moskovaa amerikkalaisissa kylmän sodan aikaisissa elokuvissa, kun Neuvostoliittoon ei päästy kuvaamaan.

 
Ihmiset suviyössä kuvattiin Hauholla ja Munkkisaaren studiolla.
Esimerkki lavastuksen voimasta:
Ihmiset suviyössä ja maisema ikkunasta.
1) Klikkaa yllä oleva työkuva isommaksi.

2) Tutustu sen jälkeen vastaavaan kohtaukseen elokuvassa:

Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä (1948)

Katso alla olevat näytteet elokuvista Laveata tietä, Laitakaupungin laulu ja Käpy selän alla. Pohdi miten lavastus toimii näissä näytteissä.
Yksi näytteistä on kuvattu kokonaan studiolavasteissa, toinen aidossa kuvausympäristössä ja kolmas molemmissa.
Miten studiokuvat erottuvat todellisista paikoista?
Miten kuvausympäristö vaikuttaa kohtausten tunnelmaan ja niiden synnyttämiin mielikuviin?

Katso näyte (Laveata tietä)
Valentin Vaala: Laveata tietä (1931)

 

Katso näyte (Laitakaupungin laulu)
Edvin Laine: Laitakaupungin laulu (1948)
Katso näyte (Käpy selän alla)
Mikko Niskanen: Käpy selän alla (1966)