Miten elokuva kertoo

Lukuisia jännäreitä ohjannut Alfred Hitchcock totesi joskus, että elokuva on elämää, josta tylsät kohdat on leikattu pois. Aika rohkea yleistys, mutta siihen sisältyy tärkeä oivallus: elokuvan tekijät valikoivat aineksia todellisesta elämästä tarkoituksenaan tuottaa naurua, jännitystä, myötätuntoa tai oivalluksia elämästä. On kiinnostavaa perehtyä niihin keinoihin, joilla meitä johdatellaan kokemaan suuria tunteita ja omaksumaan tiettyjä käsityksiä maailmasta. Parhaimmillaan voimme oppia elokuvasta, oppia näkemään maailman, elämän, ihmissuhteet, jopa oman itsemme ja omat mahdollisuutemme paljon rikkaampina kuin mitä ihan vain arkikokemuksen perusteella.

Elokuvaohjaaja Matti Kassila on arvioinut, että elokuvan tekemisestä suurin osa on käsikirjoittamista. Elävästä elämästä tai tutuista tarinoista otetut ainekset muokataan käsikirjoitusvaiheessa kokonaisuudeksi. Draaman keinojen avulla pyritään herättämän katsojan mielenkiinto, ylläpitämään sitä läpi erilaisten tapahtumankäänteiden, herättämään tunteita ja viemään tarina vaikuttavaan loppuun. Elokuvan tekijät työstävät käsikirjoituksen paperilta valkokankaalle tuoden mukaan omat kokemuksensa ja käsityksensä maailmasta. Parhaimmillaan syntyy elämänmakuista elokuvaa, joka koskettaa syvästi.

Yläkouluille ja toisen asteen oppilaitoksille tarkoitetussa osiossa tarkastellaan elokuvan kuvaan ja ääneen perustuvaa kerrontatekniikkaa.