Sankarin matka

Loppumattomista variaatioistaan huolimatta sankarin matka on aina matka eri etappeineen joko ulkoisessa tai päähenkilön sisäisessä maailmassa kuten Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Miehen tie (1940).

Sankarin matkalla (tai monomyytillä) tarkoitetaan universaalia ja ajatonta erilaisten kertomusten pohjalla vaikuttavaa juonirakennetta. Sankarin matka on hyödyllinen työkalu elokuvien analyyttiseen katsomiseen sekä tutkimiseen. Sankarin matkan käsitteiden avulla voidaan havainnoida ja analysoida tarinoiden, satujen ja sitä kautta myös elokuvien pohjalla vaikuttavia yleismaailmallisia kertomusten prinsiippejä, yhteisiä nimittäjiä ja rakenteita.

Vaiheet

Alla kuvatut matkan vaiheet voivat toistua toisenlaisessa järjestyksessä, ne voivat sekoittua keskenään tai jokin niistä voi esimerkiksi jäädä pois. Näin äärimmilleen pelkistetty versio kuvaa symbolisesti ihmiselämän universaaleja tapahtumia ja kokemuksia. Myytin rakenne taipuu ja on löydettävissä niin antiikin ajan kertomuksista kuin nykyajan elokuvistakin. Matka voi tapahtua tuhansin eri tavoin.

1. Tavallinen maailma. Tarinan alussa näemme ja opimme tuntemaan sen maailman, jossa sankari elää elämäänsä. Epätavallinen, seikkailun maailma voidaan tunnistaa vain kun on nähty myös tavallinen maailma. Sen kautta saamme myös tietoa sankarista ja hänen taustastaan. Tavallinen maailma herättää usein myös kysymyksiä katsojassa: Oppiiko sankari läksynsä? Onnistuuko hän tehtävässään? Tavallinen maailma antaa usein myös käsityksen elokuvan teemasta.

2. Kutsu seikkailuun. Sankarille ilmaantuu ongelma, haaste, joka pakottaa hänet toimintaan. Kutsu seikkailuun voi olla esimerkiksi houkutus, tapahtuva onnettomuus, vääryys joka on korjattava, mitä tahansa joka laittaa tapahtumat liikkeelle. Tavallisen maailman tasapaino järkkyy, eikä entiseen ei ole enää paluuta.

3. Epäröinti, kutsun hylkääminen. Sankari ei usein tarinan alussa koe muutosta tarpeelliseksi tai näe vikaa tavallisessa maailmassaan. Sankari pelkää, jopa pakenee, eikä halua hyväksyä haastetta. Hänet voi vallata tuntemattoman pelko. Joskus voidaan tarvita vielä lisähaaste, joka todella vakuuttaa sankarin toiminnan välttämättömyydestä. On olemassa kuitenkin myös sankareita, jotka eivät epäröi: he voivat olla hyvinkin päättäväisiä ja valmiita kohtaamaan seikkailun.

4. Mentorin kohtaaminen. Moni tarina tuo sankarin rinnalle nk. mentorin, joka voi olla opas, opettaja, viisas neuvonantaja tai esimerkiksi vanhempi. Mentorin tehtävä on valmistaa sankari tämän matkalle ja rohkaista tätä. Mentori ei voi tehdä matkaa sankarin puolesta, mutta hän voi auttaa.

5. Ensimmäisen kynnyksen ylitys. Kun sankari on päättänyt lähteä matkalle, hänen on ylitettävä ensimmäinen este. Tässä vaiheessa tarina lähtee todella käyntiin ja kolminäytöksisessä rakenteessa siirrytään ensimmäisestä toiseen näytökseen. Yleensä tapahtuu jotain, joka aiheuttaa muutoksen tapahtumien kulussa. Muutos voi olla myös sankarin päänsisäinen. Tässä vaiheessa takaisinpaluu ei ole enää mahdollista.

6. Uudet haasteet & liittolaiset ja viholliset. Tässä vaiheessa sankari on ”hyväksynyt kohtalonsa” ja on valmis tutustumaan epätavallisen maailman sääntöihin. Siirtymä tavallisesta epätavalliseen maailmaan ei välttämättä vaadi muutosta tapahtumapaikoissa: muutos on kuitenkin jollain tasolla (erilainen tunnelma, rytmi, säännöt tms.) havaittavissa. Esimerkiksi lännenfilmeissä sankarin on tässä vaiheessa kohdattava erilaisia haasteita jotka laittavat hänet ja hänen päättäväisyytensä kokeeseen. Näemme, miten sankari ja hänen liittolaisensa käyttäytyvät paineen alla. Sankari alkaa oppia epätavallisen maailman sääntöjä sekä sen, kehen voi luottaa ja ketkä sen sijaan ovat vihollisia. Sankari voi esimerkiksi kohdata pahimman kilpailijansa.

7. Kohti syvintä luolaa. Sankari lähestyy ”syvää luolaa” kaikkein vaarallisinta paikkaa, jonne hänen matkansa vie. Sankarin täytyy valmistautua koitokseensa. Tämä vaihe voi olla elokuvassa hyvinkin pitkä ja sisältää ns. toisen kynnyksen. 

8. Keskeinen koe tai äärimmäinen tulikoe. Tässä vaiheessa tarinaa sankarin on kohdattava suurin vaara, pahimmat pelkonsa tms. Tämä on elokuvan yleisölle tai tarinan kuulijalle ”pimeä, epätoivon hetki” – emme vielä tiedä selviääkö sankari. Psykologiselta kannalta kyseessä on elämän ja kuoleman hetki, kriittinen momentti jokaisessa kertomuksessa. Katsojat ovat jo samaistuneet sankariin ja he todella pelkäävät tämän kohtalon puolesta. Keskeinen koe ei kuitenkaan ole tarinan kliimaksi, joka tapahtuu lähempänä loppua, kolmannessa näytöksessä. Keskeisestä kokeesta selviytymiseen liittyy sankarin ”uudelleensyntymä”, initiaatio.

9. Palkinto. Nyt on sankarin juhlahetki. Hän on selviytynyt kokeesta ja saanut omakseen jotain tavoittelemaansa, oli se sitten maaginen kapine, itsensä voittaminen, vastarakkaus, vanhempien hyväksyntä... Usein palkinto on uudenlainen tietoisuus, kokemus, jonka sankari tuo matkaltaan mukanansa. Tässä vaiheessa sankari voi esimerkiksi ratkaista olemassa olevan konfliktin vanhemman kanssa tai tehdä rauhan rakastetun kanssa. Palkinto voi merkitä esimerkiksi syvempää toisen ihmisen ymmärtämistä, silmien avautumista tms.

10. Paluumatkalle. Sankari ei ole vielä kotona, tavallisessa maailmassaan. Toinen näytös vaihtuu kolmanteen kun tapahtumat alkavat jälleen kulkea eri suuntaan. Tässä vaiheessa käy selväksi sankarin päätös palata ”kotiin”, tavalliseen maailmaan.

11. Toinen äärimmäinen tulikoe. Ennen kotiinpaluuta sankarin on yleensä vielä kohdattava jokin viimeinen haaste, jonka kautta käy selväksi hänen muutoksensa ja se, onko hän ”oppinut läksynsä”. Toinen äärimmäinen tulikoe on tarinan kliimaksi. Toinen koe ei ole välttämättä mikään fyysinen taistelu. Se voi olla esimerkiksi vaikea valintatilanne, joka asettaa sankarin arvot koetukselle. Kliimaksi voi olla aggressiivinen mutta myös hyvin rauhallinen. Sen tulisi synnyttää katsojassa katharsis, emotionaalinen puhdistautuminen.

12. Paluu eliksiirin kanssa. Sankari palaa tavalliseen maailmaansa, mutta hän tuo mukanaan ”eliksiirin”: se voi olla jokin aarre tai opetus, jotain mitä ilman matkan suorittaminen olisi ollut turhaa (kuten rakkaus, vapaus tai viisaus). Jos sankari ei tuo mukanaan eliksiiriä, hänet on tuomittu uudelle matkalle. Monet komediat päättyvät tilanteeseen, jossa käy ilmi, ettei sankari todellakaan ole oppinut läksyään.