Elokuvat kertovat kiehtovia tarinoita, jotka kerrotaan meille liikkuvien kuvien ja äänien avulla. Tätä kuvien ja äänien järjestämistä kutsutaan elokuvakerronnaksi, jonka perusteisiin seuraavissa osioissa perehdytään.
Kuvakoot
Kuvakoolla tarkoitetaan sitä miten kuva on rajattu. Kuvakoolla painotetaan erilaisia asioita. Yleisesti käytetty kahdeksanportainen asteikko koostuu seuraavasti: erikoislähikuva, lähikuva, puolilähikuva, puolikuva, laaja puolikuva, kokokuva, laaja kokokuva, yleiskuva. Kuvakoon vaihtelu ohjaa huomioitamme, painottaa asioita ja elävöittää kerrontaa [klikkaa viereinen kuva isoksi].
Esimerkiksi lähikuvalla tuodaan esiin henkilön ilmeitä, mikä auttaa eläytymään henkilön kokemuksiin. Yleiskuvalla puolestaan esitellään kohtauksen tapahtumapaikkaa.
Erikoislähikuva (Vaaksa vaaraa, 1965)
Lähikuvassa Elina Pohjanpää (Komisario Palmun erehdys, 1960)
Yleiskuva (Komisario Palmun erehdys, 1960)
Katso näyte (Iris)
Ohjaus Ulrika Bengts (2011)
- Mitä kuvakokoja Iriksen johdannossa on käytetty?
- Tunnistatko siitä lähikuvan, puolikuvan, kokokuvan ja yleiskuvan.
- Millaisia ajatuksia esimerkiksi alun lähikuva sinussa herättää?
- Mieti, miltä kohtaus näyttäisi, jos se olisi kuvattu vain yhdellä kuvakoolla, esimerkiksi kokokuvalla.