Leikkaus

Otokset liitetään toisiinsa leikkauksen avulla. Leikkaus voi olla täysin huomaamatonta tai luoda hätkähdyttäviä vaikutelmia.

Suurimmassa osassa niin sanottua klassista elokuvakerrontaa pyritään välittämään tarina mahdollisimman sujuvalla tavalla. Tämä saadaan aikaan jatkuvuusleikkauksella, jossa ajan, paikan ja toiminnan jatkuvuus säilytetään yli leikkausrajojen.

Katseilla on tärkeä rooli klassisessa leikkaustyylissä. Erityisesti leikkaus katseen mukaan on hyvin keskeinen: yhdessä otoksessa näemme henkilön huomion keskittyvän johonkin, seuraavassa näemme mitä hän näkee.

Yhtä tyypillinen on kuva-vastakuva -asetelma varsinkin dialogikohtauksissa: näemme vuorotellen yhtä keskustelijaa toisen suunnalta, sitten tuota toista keskustelijaa ensin nähdyn henkilön suunnalta.

Leikkaus lähikuvaan järkyttyneen henkilön kasvoista on hyvin tehokas tunteisiin vetoava keino. Leikkaus voi myös luoda yllättäviä mielleyhtymiä. Tällaisesta leikkauksesta saatetaan käyttää myös ranskalaisperäistä sanaa montaasi. Montaasijaksossa taas tiivistetään pitkä tapahtumasarja lyhyisiin otoksiin, jotka kuvaavat tapahtumasarjan eri vaiheita.

Leikkaus voidaan tehdä useammalla tavalla. Tavallisin on suora leikkaus, jossa otos yksinkertaisesti vaihtuu toiseen. Leikkaus voi tapahtua myös häivyttämällä (kuva katoaa mustaan) ja nostamalla uusi kuva esiin. Varsin tavallinen on myös ristikuva, jossa häivytys ja nosto menevät päällekkäin. Klassisessa tyylissä häivytys ja ristikuva toimivat tavallisesti merkkinä siirtymisestä uuteen kohtaukseen.

Kuva voi vaihtua mitä moninaisimmilla tavoilla, kuten ”pyyhkäisyllä”, avautuvan tai sulkeutuvan iiriksen kautta. Lisäksi voidaan luoda vastaavuuksia vanhan kuvan lopun ja uuden alun välillä. Näitä usein hieman koomisia "ylimenoja" käytettiin runsaasti studiokauden suomalaisessa elokuvatuotannossa.

Mitä leikkaustapoja löydät seuraavista näytteistä? Miten se kussakin tapauksessa toimii?

Katso näyte (Juurakon Hulda)
Valentin Vaala: Juurakon Hulda (1937)

Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvan pääosissa Tauno Palo ja Irma Seikkula (kuvassa). Katso Elonetistä.

Katso näyte (Juurakon Hulda II)
Valentin Vaala: Juurakon Hulda (1937)
Laitakaupungin laulu
Edvin Laine: Laitakaupungin laulu (1948)

Edvin Laineen ohjaama Laitakaupungin laulu on sosiaalinen melodraama köyhän asuinalueen ihmisistä ja elämästä. Pääosassa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Laitakaupungin laulu (II)
Kirkastettu sydän
Ilmari Unho: Kirkastettu sydän (1943)

lmari Unhon ohjaama draama Kirkastettu sydän (1943) pohjautuu kirjailija Martta Haatasen samannimiseen romaaniin vuodelta 1943. Katso Elonetistä.

Katso näyte (Kihlaus)
Teuvo Puro: Kihlaus (1922). Huom. näyte on mykkä.

Kuka oli Teuvo Puro? Lue mykkäkauden uranuurtajasta lisää ja katso elokuva Elonetistä.