Mainoselokuvan historia alkaa elokuvateattereiden valkokankaalta. Jo 1910-luvulta alkaen on elokuvanäytösten alussa esitetty muutaman minuutin mittaisia alkupaloja erilaisten matkailuelokuvien ja valistuselokuvien rinnalla. Elokuvateattereihin suunniteltujen alkupalojen eli mainospalojen aikakausi kesti television läpimurtoon 1950-luvulle.
Sotavuosina mainoselokuvatuotanto hiipui monestakin syystä, mutta 1950-luvulta alkaen se on ollut erittäin aktiivista. 1950-luku oli suomalaisessa yhteiskunnassa vahvan nousukauden aikaa, vientiteollisuus kasvoi ja teollisuus ylipäätään laajentui uusille alueille. Samalla elinkeinorakenne muuttui. Mainonnan kannalta oleellista oli kaupan vilkastuminen ja uusien tuotteiden tuleminen markkinoille.
Kippari-purkka (1956).
Vapaa-ajan lisääntyessä populaarikulttuurin tuotteiden kulutus kasvoi. Elokuvissakäynti kasvoi Suomessa tasaisesti 1950-luvulla, ja huippuvuonna 1955 kirjattiin peräti 33,6 miljoonaa käyntikertaa. Samaan aikaan mainoselokuvan mullisti teknologinen uutuus, väritekniikka.
Elokuvissakäynti oli 1940-50 -luvuilla suosittu ja suhteellisen halpa kansanhuvi. Se sai kuitenkin pian televisiosta vaarallisen kilpailijan, ja katsojaluvut romahtivat 1960-luvulla.
Mitä syitä keksit mainoselokuvatuotannon hiipumiseen sotavuosina?
Miten sotavuosien pula-aika ja uusi nousukausi ovat vaikuttaneet 1950-luvun kulutukseen?
Miksi mainoselokuvabuumi alkoi juuri 1950-luvulla?
Sotavuosien ja 1950-luvun elokuvatuotantoon löytyy lisämateriaalia Elonetistä, jossa perehdytään suomalaisen elokuvan vuosikymmeniin