Valasratsastaja (2002)

Niki Caron ohjaama Valasratsastaja pohjautuu maorikirjailija Witi Ihimaeran samannimiseen romaaniin vuodelta 1987. Caro on eurooppalaista syntyperää edustava uusiseelantilainen (”pakeha”) ja hän pohtikin projektin aikana sitä, kenellä on oikeus kertoa alkuperäiskansojen tarinoita. Carolla oli elokuvaa tehdessään asiantuntija-apuna maorien edustajia, jotka kertoivat näkemyksiään tarpeen tullen.

Valasratsastaja on kuitenkin enemmänkin elokuva tyttöjen voimaantumisesta kuin antropologinen tutkielma maorikulttuurista. Witi Ihimaera on kertonut kirjoittaneensa Valasratsastajan – modernin mukaelman muinaisesta maorilegendasta – vastauksena tyttärensä pohdintoihin siitä, miksi tarinoiden sankarihahmo on pääsääntöisesti aina poika. Vaikka elokuvan taustaolosuhteet saattaisivat vaikuttaa eksoottisilta, tarinan teemat ovat yleismaailmallisia.

Tämä osaltaan selittänee elokuvan menestystä maailmalla: Valasratsastaja pokkasi parhaan elokuvan palkinnon monilla elokuvafestivaaleilla ja mm. yleisöpalkinnot Sundancen ja Toronton elokuvajuhlilta) ja pääroolin tulkinnut 11-vuotias Keisha Castle-Hughes sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta. Vaikka pysti jäi Castle-Hughesilta saamatta, tuli hänestä nuorin tähän kategoriaan ehdokkaaksi nimetty ja järjestyksessä toinen polynesialainen Oscar-ehdokkuuden saavuttanut näyttelijä.

Kaksosista toinen, poika, kuolee synnytyksessä vieden äidin mukanaan. Henkiin jää kaksosten toinen puolikas, tyttö, joka nimetään menehtyneen äidin toivetta kunnioittaen Paikeaksi. Paikea on yli tuhat vuotta vanhan maorimyytin mukaan pelastaja, joka saapuu kansansa pariin mereltä valaan selässä ratsastaen. Isoisä on odottanut pojanpojastaan heimon uutta johtajaa, eikä hyväksi sitä, että tyttö nimetään legendan mukaan. Patriarkaalisten perinteiden mukaan johtajan tulee olla mies.

Paikea, ”Pai” nousee maorikulttuurin perinteisiä sukupuolirooleja vastaan ja kamppailee saavuttaakseen isoisänsä arvostuksen ja rakkauden. Valasratsastaja on paitsi kertomus alkuperäiskansan kulttuurista nykymaailmassa, myös nuoren tytön kehityskertomus sekä tarina sukupolvien välisen kuilun umpeen kuromisesta ja perinteiden väistämättömästä tarpeesta mukautua nykyaikaan.

Valasratsastajaa on verrattu Lee Tamahorin vuoden 1994 Kerran sotureita maorikuvaukseen. Kun Kerran sotureita kuvaa kaupunkiin asettuneiden, omasta maastaan ja juuristaan irti revittyjen maorien perhehelvettiä, keskittyy Valasratsastaja käsittelemään maorikulttuurin hieman romantisoituakin henkistä perintöä.

”Ikävä kyllä Kerran sotureita -elokuvasta tuttu maailma ylittää usein uutiskynnyksen, koska se on sensaatiomainen, jännittävä ja jollain perverssillä tavalla seksikäs”, on Niki Caro todennut. ”Tuntemani maorikulttuuri taas on vahva, rikas ja syvällinen. Se on myös kauttaaltaan sidoksissa henkimaailmaan. Mutta noita tarinoita ei juuri kerrota.”

Valasratsastaja ei ohjaajansa mukaan ole yksinomaan lastenelokuva, vaan tasoja riittää myös aikuiskatsojalle. Caro harmitteleekin, että usein lapsille suunnattuja elokuvia on liiaksi yksinkertaistettu, vaikka lapsen ajatusmaailma voi olla hyvinkin monitahoinen. Luontofilminä Valasratsastaja on puheenvuoro valaiden puolesta.

Caron ja Tamahorin lisäksi tunnettuihin uusiseelantilaisiin elokuvantekijöihin lukeutuvat muun muassa Jane Campion (Piano, 1993), Gaylene Preston (Perfect Strangers, 2003) sekä Peter Jackson (Taru sormusten herrasta -trilogia, 2001–2003). Jacksonin suurelta osin Uudessa-Seelannissa kuvattua Taru sormusten herrasta -trilogiaa edeltävänä aikana kärsi saarivaltion elokuvatuotanto rahoituksellisista ja resurssiongelmista. Ulkomailla menestyneet ohjaajat harvoin palasivat kotikonnuilleen. Sormusten herra -trilogia nosti Uuden-Seelannin potentiaalin kuvauspaikkana maailman tietoisuuteen. Sittemmin samoissa maisemissa on kuvattu esimerkiksi James Cameronin 3D-menestyselokuva Avatar.
[Lähteet: IndieWIRE 6.6.2003, Image 7/2003, Metro Magazine 160: Australian & New Zealand Cinema. ”From Innocence to Experience. Making films in New Zealand”. Sini Paloheimo 29.4.2012/KR 7.6.2021]

Valasratsastaja on toistaiseksi Elokuvapolun ohjelmistossa ja katsottavissa myös Elokuvaviikon jälkeen.

Tilaa tästä salasana elokuvan katsomista varten. Salasanan saapumisessa saattaa olla viivettä, mutta jos tunnus ei saavu vartin sisään, tarkistathan roskapostisi. Ellei salasana ole siinä vaiheessa tullut niin laita sp-viesti osoitteeseen elokuvapolku@kavi.fi.

 

Elokuvan jälkeen

Katsojan samaistuminen päähenkilöön on tärkeä osa elokuvan vastaanoton ja tarinan kerronnan kannalta. Samaistumalla valkokankaan hahmoon katsoja samalla käsittelee omia tunteitaan ja ongelmiaan.

  1. Pohtikaa näkemiänne lasten ja nuorten elokuvia. Mitä sukupuolta näkemienne elokuvien sankarit edustavat? Onko sillä teille katsojana merkitystä?
  2. Verratkaa perinteistä Disney-elokuvaa tai Pixar-elokuvaa. Onko varhaisimmissa animaatioissa eroa tämän päivän tyttösankareihin? Millaisia eroja tunnistatte?
    Entä millaisia tyttösankareita nähdään animessa ja esimerkiksi Ghiblin elokuvissa?
  3. Lukekaa kuuluisan elokuvakriitikon Roger Ebertin arvio elokuvasta.
    Pohtikaa sen jälkeen ryhmissä voiko Valasratsastajan määritellä ”vain” lastenelokuvaksi, miksi voisi tai miksi ei voisi? Mitkä ovat elokuvan keskeisiä teemoja? Mitkä sen teemoista ovat teille itsellenne tärkeitä? Mitä mieltä olette teemojen käsittelystä? Mikä elokuvassa kosketti?
  • Hakekaa lisätietoa Paikeaa esittävästä Keisha Castle-Hughesista.
    Missä elokuvissa tai tv-sarjoissa hän näytellyt Valasratsastaja-elokuvan jälkeen?
  • Oletteko aiemmin nähneet elokuvia, joissa käsitellään maori-kulttuuria?
    Mitä tiedätte maoreista? Etsikää lisätietoja alkuperäiskansoista ja vähemmistökulttuureista.
  • Mitä tiedätte Uuden Seelannin elokuvista? Oletteko nähneet uusiseelantilaisia elokuvia tai maassa kuvattuja elokuvia?
  • Kuuluisia uusiseelantilaisia ohjaajia ovat mm. Jane Campion, Peter Jackson, Lee Tamahori ja Taika Waititi. Mitä elokuvia olette heiltä nähneet? Etsikää ohjaajista ja heidän elokuvistaan lisää tietoa.
  • Lisää oppimateriaaleja Koulukinon sivuilta.

Whale Rider
Valasratsastaja / Valriddare, Uusi-Seelanti, Saksa, 2002. Ohjaus ja käsikirjoitus: Niki Caro. Perustuu Witi Ihimaeran romaaniin
Pääosissa: Keisha Castle-Hughes (Paikea ”Pai” Apirana), Rawiri Paratene (Koro), Vicky Haughton (Nanny Flowers), Cliff Curtis (Porourangi), Grant Roa (Rawiri). Helsingin ensiesitys: 21.09.2003 Rakkautta ja Anarkiaa festivaali / Bio Rex.  Kesto 103 min.