Mitä elokuva on? Kuuluisilla elokuvaohjaajilla on ollut tähän erilaisia vastauksia.
Italialainen Pier Paolo Pasolini (1922–1975) kutsui elokuvaa “todellisuuden kirjoittamaksi kieleksi”. Venäläiselle Andrei Tarkovskille (1932–1986) elokuva oli vangittua aikaa ja elokuvan tekeminen ajan veistämistä. Amerikkalainen John Cassavetes (1929–1989) tiivisti asian yksinkertaisemmin: “Elokuvan tekeminen on helppoa. Otat vain kameran ja näytät sillä asioita.”
Nämä teesit kuvaavat hyvin jo elokuvahistorian aivan ensimmäisiä elokuvia, joita ranskalaiset veljekset Auguste ja Louis Lumière kuvasivat kehittämällään elokuvakameralla, jota he kutsuivat kinematografiksi, (suom. liikkeenkirjoitin). Ensimmäisissä elokuvissa vangittiin lyhyitä hetkiä ranskalaista arkea: Työläiset lähtevät tehtaasta, Juna saapuu asemalle, Lapsi syö soppaa.
Lumierèn veljesten kinematografi oli painava, eikä se ensimmäisissä elokuvissa vielä liikkunut. Filmikelan pituus riitti alle minuutin mittaisiin elokuviin. Kun otosten yhdistäminen pian keksittiin, elokuva alkoi saada uusia muotoja. Perusasiat eivät muuttuneet. Nykyiset kännykkäkameraotokset eivät juurikaan eroa elokuvahistorian ensimmäisistä elokuvista.
Kuvausharjoitus: Lumiére-elokuva
Elokuvaamisen perusasioiden harjoitteluun sopiikin erinomaisen hyvin juuri Lumièren veljesten esimerkki. Harjoituksen säännöt ovat yksinkertaiset: Etsi suuri tai pieni tapahtuma, hetki, jonka haluat näyttää muille. Kuvaa se yhdellä 30–60 sekunnin mittaisella dokumentaarisella otoksella. Älä tee kuvasta elävää liikuttamalla kameraa, vaan etsi kameran eteen jotain elävää.
Tältä harjoitus näyttää käytännössä. Yksityiskohtaiset ohjeet voit ladata Kaikki kuvaa ‑sivustosta.
Elokuvan kolme perusasiaa on tuotantoyhtiö Amazementin toteuttama filosofinen sukellus elokuvan syvään ytimeen. Se koostuu elokuvista ja kuvausharjoituksista. Astu polulle Kaikki kuvaa EDU ‑sivustolla.