Kun erilaisia satuja ja tarinoita tarkastelee lähemmin, voi huomata miten erilaiset henkilötyypit ja voimat toistuvat niissä. Tapaamme sankarin, joka etsii jotain; viestintuojan, joka kutsuu seikkailuun; mentorin, joka viisaudellaan auttaa sankaria; muodonmuuttajan, joka huijaa ja sekoittaa sankarin pasmat ja niin edelleen. Arkkityypit ovat universaaleja hahmojen ja kerronnallisten funktioiden malleja, jotka ovat keskeinen osa koko ihmiskunnan kertomakulttuuria ja kollektiivista piilotajuntaa. Ne eivät välttämättä ole staattisia rooleja, vaan joustavia funktioita: energioita, vastavoimia, jotka esiintyvät eri persoonissa. Näin ollen yksi henkilöhahmo voi kätkeä sisäänsä useamman kuin yhden arkkityypin. Arkkityyppejä voikin lähestyä ajattelemalla niitä naamioina – ne voi pukea hetkeksi ylleen mutta niitä voi myös vaihtaa. Toinen tapa lähestyä klassisia arkkityyppejä on tarkastella niitä sankarin oman persoonallisuuden eri puolina. Toiset henkilöhahmot edustavat sankarille mahdollisuuksia – hyvässä tai pahassa. Heiltä sankari oppii ja sisällyttää kartuttamansa kokemukset omaan itseensä.
Yleisimpien arkkityyppien lisäksi on olemassa lukematon määrä muita arkkityyppejä. Esimerkiksi sadut ovat täynnä hahmoja (kuten viekas susi, hyvä äiti, paha äitipuoli, ilkeä noita ja niin edelleen) joilla on hyvin täsmällinen arkkityyppinen funktio. Teoriassa jokaisessa hyvin rakennetussa hahmossa on piirteitä jokaisesta arkkityypistä.
Sankari on se, joka liikuttaa tarinaa, tekee matkan. Yleensä sankari on sama kuin tarinan päähenkilö. Nimen herättämistä mielleyhtymistä huolimatta kyseessä voi olla mies tai nainen, minkäikäinen henkilö tai olio tahansa. Sankari ei myöskään välttämättä ole erityisen ”sankarillinen” hahmo.
Sankarin dramaturginen funktio on avata ikkuna tarinaan katsojille. Tämä tarkoittaa, että katsoja samaistuu sankariin. Sankari voi olla epämiellyttäväkin henkilö, mutta hänellä on yleisinhimillisiä piirteitä, joihin voi samaistua: sankari kaipaa rakkautta, hyväksyntää, onnistumista tms. Sankarin heikkoudet tekevät tästä inhimillisen. Jos tarinasta on vaikea erottaa sankaria, voi kysyä ”kuka henkilöistä oppii ja kasvaa eniten?” Yleensä sankari on se henkilö, joka toimii: hänen halunsa ja tarpeensa vievät tarinaa eteenpäin. Sankari voi joutua uhraamaan jotain, kohtaamaan jopa kuoleman. Sankareita on monenlaisia: päättäväisiä, haluttomia, yksinäisiä, joukkosieluja, antisankareita, traagisia ja niin edelleen. Yhteistä sankareille on, että he symboloivat sitä matkaa, jonka jokainen ihminen elämässään kulkee.
Rauni Luoman esittämä Niskavuoren Heta (1952) ei ole niitä miellyttävimpiä sankarihahmoja, mutta katsoja voi samaistua häneenkin.
Mentori on yleensä positiivinen hahmo, joku joka auttaa sankaria. Mentorin arkkityyppi on läsnä kaikissa niissä hahmoissa, jotka opettavat, motivoivat tai suojelevat sankaria tai lahjoittavat sankarille jotain matkan kulkemisen kannalta oleellista. Psykologiselta funktioltaan mentori on ihmisen kaikkein viisain ja jaloin osa, omantunnon ääni. Mentori edustaa sankarin korkeimpia pyrkimyksiä; mentori on se, jollaiseksi sankari voisi tulla kuljettuaan matkan.
On kuitenkin myös vääriä opettajia ja suojelijoita, jotka käyttävät mentorin naamiota houkutellakseen sankarin vaaraan. Hyvästä mentorista voi myös tulla jossain vaiheessa matkaa este, joka on ylitettävä. Mentoreita voi olla yksi tai useampia, tai sankarin oma sisäinen ääni voi ottaa mentorin tehtävän. Kuten muidenkin arkkityyppien kohdalla, mentorin funktio on tämän fyysistä olemusta tärkeämpi.
Kynnyksen vartija. Kaikki sankarit kohtaavat matkallaan esteitä. Sankari voi kuitenkin myös muuttaa ensi silmäyksellä viholliselta vaikuttavat kynnyksen vartijat liittolaisikseen. Kynnyksen vartija ei yleensä ole tarinan ”pahis”, vaan esimerkiksi vihollisen oikea käsi, pienempi paha, tai jopa neutraali hahmo. Kynnyksen vartija voi myös olla jokin luonnonvoima (esim. myrsky), epäonni tai muuten vain vihamielinen hahmo, joka aiheuttaa mutkia sankarin matkaan. Kynnyksen vartija voi olla myös sisäinen este. Kynnyksen vartijan dramaturginen tehtävä on laittaa sankari koetukselle. Kynnyksen vartija voi olla esimerkiksi vanhempi, joka näkee lapsen kasvamisen ja muuttumisen uhkana eikä siksi hyväksy sitä. Sankarille onkin tärkeää tunnistaa kynnyksen vartijan kaltaiset hahmot ja ymmärtää näiden motiivit. Kynnyksen vartijoiden kohtaaminen on yksi sankarin matkan tärkeimmistä haasteista.
Viestintuoja astuu näyttämölle yleensä ensimmäisessä näytöksessä tuodakseen sankarille haasteen, kutsun matkalle. Viestintuoja tuo sanan muutoksesta. Yleisellä tasolla sankarin elämä etenee tarinan alussa totutulla tavalla kunnes joku henkilö, uutinen tai tapahtuma rikkoo tasapainon. Mikään ei ole enää niin kuin ennen, jotain on tehtävä. Viestintuojan symbolinen merkitys on ilmoittaa muutoksen tarpeellisuudesta. Viestintuoja voi olla inspiraatio, kirja jonka sankari lukee, elokuva jonka tämä näkee, puhelinsoitto, joka tuo huonoja uutisia – mitä tahansa. Viestintuoja voi olla positiivinen, negatiivinen tai neutraali. Viestintuoja voi olla myös naamio, jonka joku hahmo, esimerkiksi mentori, hetkeksi pukee ylleen. Viestintuojan dramaturginen funktio on tuoda sankarille motivaatio toimintaan, matkalle lähtöön.
Elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) Palmu pääsee käsiksi mysteeriin, kun hän saa esimieheltään tiedon Bruno Rygseckin kuolemasta. Esimies toimii viestintuojana.
Muodonmuuttajan luonto on nimensä mukaisesti muuttuvainen ja epävakaa. Sankari kohtaa hahmoja, yleensä vastakkaisen sukupuolen edustajia, jotka muuttuvat jatkuvasti päähenkilön silmissä. Esimerkiksi sankarin rakkauden kohde voi olla muodonmuuttaja. Yleensä muodonmuuttajan luotettavuus on epäilyksen alainen. Tämä arkkityyppi toimii muutoksen katalysaattorina. Muodonmuuttajan kohtaaminen voi johdattaa sankarin muuttamaan käsitystään vastakkaisesta sukupuolesta tai auttaa saavuttamaan sisäisen tasapainon. Muodonmuuttajan dramaturginen funktio on istuttaa epäilyksiä ja tuoda jännitystä tarinaan. Muodonmuuttajat ovat erityisen yleisiä trillereissä sekä film noireissa. Tyypillisin muodonmuuttajan arkkityyppiä ilmentävä hahmo näissä elokuvissa on femme fatale – kohtalokas nainen.
Varjo edustaa synkän puolemme voimaa: tukahdutettuja, toteuttamattomia, sanomattomia asioita. Varjoja voivat olla kaikki ne asiat, joista sankari ei itsessään pidä, kaikki ne salaisuudet, joita hän ei voi tunnustaa edes itselleen. Varjon negatiiviset kasvot ovat yleensä löydettävissä antagonisteissa, ”pahiksissa”, vihollisissa. Antagonistin päämääränä on yleensä sankarin ja tämän tehtävän tuhoaminen. Varjon dramaturginen funktio on haastaa sankari: varjot luovat konfliktia pakottaen sankarin toimimaan. Hyvä antagonisti pakottaa sankarin nousemaan haasteen tasolle. Varjon naamion voivat pukea ylleen väliaikaisesti myös muut hahmot. Myös sankari itse voi paljastaa varjoisan puolensa. Kun sankari on kykenemätön toimintaan pelkojensa, epäilystensä tai syyllisyydentuntonsa takia, alkaa hän usein käyttäytyä itsetuhoisesti tai egoistisesti. Tällöin varjo on saavuttanut hänet. Varjot voivat muuttua houkutteleviksi muodonmuuttajiksi johdatellakseen sankarin vaaraan. Matkallaan sankarin on kukistettava sisäiset sekä ulkoiset varjot jollakin tavalla.
Kujeilijan arkkityypin löydämme kaikista niistä henkilöhahmoista, jotka ovat ennen kaikkea koomisia. Kujeilijalla on paljon erilaisia tehtäviä: häntä tarvitaan palauttamaan sankari maan pinnalle, hän naurattaa ja huumorin keinoin saa meidät huomaamaan absurdit ja tekopyhät piirteet tarinassa ja hahmoissa. Kujeilija on eräänlainen status quon vihollinen, draaman tasapainottaja. Dramaturgiselta funktioltaan kujeilija tarjoaa hetken tauon konflikteista ja jännityksestä ja saa katsojan hetkeksi rentoutumaan. Kujeilija voi toisinaan yhdistyä myös sankarin arkkityyppiin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat satujen viekkaat jänikset. Kujeilijat ovat usein eräänlaisia katalysaattoreita joilla on vaikutusta muiden elämään, mutta he pysyvät itse ennallaan. Charlie Chaplinin kulkuri-hahmoon yhdistyy kujeilijan arkkityyppi.
Elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) Leo Jokelan esittämä etsivä Kokki on ilmeinen kujeilija.