Elokuvastudiot

Elokuvien tekemisestä tuli etenkin Yhdysvalloissa jo 1910-luvulta lähtien lähes teollista toimintaa. Tuotanto keskittyi ilmastoltaan ihanteellisessa Kaliforniassa sijaitsevaan Hollywoodiin, jota hallitsi joukko suuria ja monialaisia yhtiöitä. Vahvimmat niistä – Paramount, MGM, Warner Bros., RKO ja Fox – hallitsivat kaikkia elokuvakaupan keskeisiä alueita, eli tuotantoa, levitystä ja teatteriketjuja. Hollywoodin tuotantoyksiköitä kutsuttiin studioiksi ja Hollywood-elokuvan ”kulta-aikaa” 1920-luvulta 1960-luvun alkuun studiokaudeksi.

Tuotanto oli järjestetty mahdollisimman tehokkaaksi. Kullakin studiolla oli omat osastot elokuvantekemisen eri osa-alueita, kuten käsikirjoittamista, lavastamista ja puvustusta varten. Toimintatapa oli hierarkkinen, eli studion päätuottajan alaisuudessa työskenteli yleensä joukko apulaistuottajia, jotka puolestaan saattoivat vastata esimerkiksi tietyn genren elokuvien valmistamisesta. Elokuvan ohjaaja määräsi itse kuvaustilannetta, mutta hänkin oli tekemisistään vastuussa apulaistuottajalle. Ainoastaan tunnetuimmat ohjaajat saivat valita omia aiheitaan ja osallistua käsikirjoitukseen ja elokuvan leikkaamiseen.

Prinsessa Ruususen (1949) sisäkuvat ja osa ulkokuvistakin kuvattiin Suomen Filmiteollisuuden elokuvastudiolla Helsingin Liisankadulla.

Kullakin studiolla oli oma tyylinsä ja omat erityisalueensa, ja studioilla oli myös pitkäaikaisia sopimuksia tähtien kanssa. Esimerkiksi Warner Bros. oli erityisen tunnettu gangsterielokuvistaan ja Humphrey Bogartin kaltaisista tähdistä, MGM säihkyvistä musikaaleistaan ja Elizabeth Taylorin ja Gene Kellyn tapaisista tähdistä.

1960-luvulla Hollywoodin studiojärjestelmä alkoi muuttua. Vanhat studiot siirsivät painopistettään televisioon, ja elokuvia tehtiin yhä enemmän yksittäisinä produktioina, joihin hankittiin erikseen rahoitus, tekijät ja näyttelijät, sen sijaan, että tekemisestä olisi vastannut studion vakiohenkilökunta. Monet studiokauden yhtiöt valmistavat yhä elokuvia, mutta eivät itsenäisinä yhtiöinä, vaan osana suuria monialaisia mediajättejä kuten Time Warner tai Sony.